Uusi auto!

Marraskuun alussa ostimme uuden auton ja heitimme haikeat hyvästit meitä 6 vuotta palvelleelle pirssillemme. Joku sai siitä itselleen kyllä hyvän auton! Kertaakaan ei tämä auto jättänyt tielle ja toimi muutenkin kuin unelma :)

BMW 320i v.1991

Pieni automme sai kuitenkin väistyä isomman tieltä ja tämä uusi auto onkin sitten uhkean muhkea. Nyt on Nannalla oma takaluukku ja pyllyn lämmittimetkin löytyy! Bemmille tapahtui siis 11 vuoden nuorennusleikkaus ja koko vähän suureni. Kyllä nyt kelpaa ajella:)

BMW 520d v.2002

Miesten haku

Saatiinpa kerrankin kaikki ukot mukaan nometreeneihin. Heistä tuli koiranohjaajia ja me naiset seistiin pellolla viskomassa variksia. Pojilla ote ohjaamiseen oli rennon löysähkö ja koiratkin tajusi jutun juonen aika nopeesti. Osa kokeilikin vähän kepillä jäätä velmuilemalla :) Vaikka koirilla taisi olla ihan eri käskytkin kuin normaalisti, niin hyvin homma toimi silti ja riistat saatiin talteen, niin markkeerauksissa, ohjauksissa kuin haussakin. Sitä huomaa, että on itse välillä hirmu tosikko näissä noutohommissa, vaikka pitäisi ottaa rennommin eikä aina nipottaa. Mitä tästä opimme? Näyttää siltä, että koiramme ovat niin hyvin koulutettuja, että ne noutavat kuitenkin, vaikka lähetysasento ei olisikaan täydellinen ja höpöttäisit käskyt vaikka venäjäksi! Turha siis pingottaa :)

Poikien walk-up rivi markkeerausta odotellessa

Valmiina kakkosmarkkeeraukseen

Nanna luovuttaa fasaania, minulla taisi olla peukalo linssin päällä :O

Muista aina, liikenteessä..

Kun meidän Nanna kavereineen käy lenkillä, on kaikilla keltaiset heijastinliivit päällä. Viime viikolla Johannan pojat Roki ja Rölli olivat Nannan seurana, silloin olikin pakkasta ja aika liukasta. Koirat säilyivät ihanan puhtaina lenkillä. Valokuvan ottamisen jälkeen alkoi kauhea paini pihalla ja leikin tiimellyksessä pojat tekivät Nannasta hodarin ja heti kun päästiin sisään, niin laatta lensi kaaressa matolle. Nanna kiittää poikia siis oikein mukavasta seurasta ;)

Tällä viikolla Nannan lenkkikavereina olivat Dumle ja Remu ja sattuikin sitten oikea koiranilma. Kaveruksia ei oikein innostanut leikki lenkin jälkeen, liekö koirillekin riittävä annos koiranilmaa tunnin lenkki sateessa ja tuulessa.

Mutta kyllä on kaikilla hienot heijastinliivit! Nannan pinkki heijastinliivi on hukassa, täytyisi kyllä löytää se, että erottuisi kunnolla pojista :)

Ensi lumi

Ensi lumi satoi viime yönä. Ei sitä paljon tullut, mutta heti oli paljon valoisampaa. Harmi, että se iltaan mennessä oli jo sulanut pois.. Aamulla joen reunoilla oli pientä jääriitettä.

Jättikurpitsa

Pihaa on valmisteltu talven tuloon jo muutamana viikonloppuna. Kukkaruukut tyhjennettiin ja siivottiin kuistin alle, terassituolien pehmusteet, kuistin matto ja venetarvikkeet vietiin varastoon, mansikan rönsyt kerättiin nippuihin ja istutettiin omilleen sekä käännettiin kasvimaa. Kasvimaalla oli jättikurpitsa! Se oli loppukesästä asti saanut kasvaa siellä rauhassa ja nyt se oli valtava. Kuvassa jättikurpitsa kenkäni kanssa.

Jättikurpitsoja kasvoi jo aiemmin kesällä, silloin askartelimme niistä kurpitsalyhtyjä. Tästä isoimmasta ei lyhtyä saanut, koska se oli jo alkanut mädäntyä toisesta päästä.

Hyppy, hyppy, putkeen!

Viimeksi alkeiskurssin käynnin jälkeen lopputulos oli, ettei agility ollut meidän laji, mutta uskaltauduttiin Hannan, Dumlen, Deron ja Dacon mukaan kokeilemaan parin vuoden tauon jälkeen uudestaan tätä lajia. Hannalta saatiin hyviä vinkkejä, sillä he ovat Dumlen kanssa jo kisanneetkin agilityssa. Lue täältä lisää Dumlen agilityharrastuksesta. Nannakin on ainakin toistaiseksi ollut agilitysta innoissaan.

Alkeiskurssilla oli tosi matalat esteet ja nyt pistin Nannan tarkemmin ajattelematta kylmilteen hyppimään heti korkeita aitoja. Nannalle ei tosiaan ollut niissä mitään vaikeuksia, tilaa neidin vatsan ja aidan väliin jäi hypyn aikana varmaan puoli metriä. Eli hyppyesteet sujuivat erinomaisesti eikä aitoja putoillut.

Myös putket ja pussit sujuivat aika hyvin. Nanna tosin näytti, että osasi yhä juosta myös putken päällä, kuten alkeiskurssilla pari vuotta sitten jo totesimme. Kuvassa kuitenkin putken mallisuoritus, joka sujui niin nopeasti, että Nannan suupieletkin tuntuivat jäävän taakse vastatuulessa.

Kontaktiesteet puomi ja A-este menivät muuten ihan ok, paitsi että aluksi oli Nannalla (ja ohjaajalla) oli vaikeuksia muistaa, että lopussa pitäisi saada tassut osumaan punaiselle alueelle vähän hidastamalla vauhtia. Tämä muistui kuitenkin mieleen treenien edetessä. Nanna A-esteen huipulla.

Keinu ja kepit olivat Nannan kompastuskivet ennen ja mihinkäs ne olisivat siitä muuttuneet parin vuoden meditoinnilla ilman käytännön harjoittelua. Tosin saatoin huomata keppien harjoittelussa ja parin treenikerran aikana pientä kehitystä. Keinussa sen sijaan kehitystä voi sanoa tapahtuneen yksi askel eteen ja kaksi taakse. Se on yhä Nannan mielestä pelottava kapistus. Harjoittelu oli niin kivaa, että yritämme päästä kokeilemaan vielä tätä lajia lisää, josko se keinu ja kepit siitä kehittyisivät. Nanna saa mokistaan kyllä paljon anteeksi, sillä ohjaajan ohjeet ovat ontuvia eikä niihin ei ole välttämättä parannustakaan saatavissa, se vaatisi jo liian paljon harjoittelua:D

Nanna mejäilee

Sumuinen ja harmaa syyslauantai. Tulee soitto. Peura on haavoittunut metsästystilanteessa ja päässyt karkuun metsästäjiltä. Nannan on aika astua kehiin. Nanna on valmis toimintaan.

Tällaisen tarinan kerroin Nannalle, kun lähdimme iltapäivällä ajamaan aamulla Hannan kanssa vetämiämme verijälkiä. Nanna veti syvään henkeä heti autosta päästyään ja tiesi tasan tarkkaan mitä oltiin tekemässä. Mars matkaan!

Kauheata höökää mentiin jäljen alkuun, jälki löytyi helposti ja lähdettiin seuraamaan sitä. Läpi soiden ja risukkojen, yli ojien ja hakkuualueiden ja vaikka välillä meinasi tulla hukka niin lopulta päästiin niityn yli kaadolle.

Peura oli kuollut. Nanna oli hirmuisen ylpeä löytämästään sorkasta. Täytyy harjoitella lisää jälkitarkkuutta, niin ehkäpä mejäkokeet odottavat ensi kesänä.

Parane pian!

Jalka on tähystetty ja reiät on kursittu kokoon. Yönkin joutui viettämään sairaalassa, mutta onneksi lohdutukseksi sai herkkuja ja kukkia sekä tietysti parane pian-kortin:) Kivun lievitystä saa kylmästä, siihen kelpaa Nannan hirven luu, pakasteranskikset tai kuvassa kylmän virkaa täyttävä kylmäkalle:D

Nämä gerberat ovat todella kauniin värisiä, tällaisia saattaisin haluta ensi kesän tapahtumiinkin:)

Kanervia kuistille

M kuskasi kaupasta rakkaalleen pari marjapuuron väristä kanervaa, jotka nätisti piristävät kuistin ilmettä ja sointuvat hienosti valkoiseen kuistiin:)