maanantai 27. helmikuuta 2012

Fasaanijahti

Lauantaiaamuna kahdeksalta M ja Nanna hyppäsivät pakettiauton kyytiin ja lähtivät kohti ensimmäistä fasaanijahtiaan. Nanna oli ihan äimistynyt, kun normaalilta vaikuttavana aamuna yhtäkkiä pitikin lähteä jonnekin ja vielä kahdestaan M:n kanssa.

Päivän aikana oli viisi ajoa, joissa fasaaneja oli pölläyttämässä ylös yksi seisoja ja kaksi miestä. Ampujia passissa oli yhteensä kahdeksan ja noutavia koiria oli neljä. Ensimmäisessä ajossa Nannalle ei tullut noutoja, mutta seuraavissa ajoissa Nanna pääsi kunnolla töihin ja sai noutaa päivän aikana kymmenisen lintua. Yhteensä jahdin aikana ammuttiin 50-60 lintua, joten kaikille koirille riitti mukavasti töitä.

Nanna oli kuulemma aivan innoissaan ja kuumui välillä jopa vähän liikaa. Nannan mielestä fasaanit on vaan niin ihania. Tyylipisteitä jahdissa ei onneksi jaettu ja Nanna pärjäsi ihan hyvin kolmen käyttölinjaisen lapukan seurassa. Ohjaajalle noudettiin niin haavakot kuin kuolleetkin. Illalla kuuden aikaan kotiin saapui väsynyt, mutta onnellinen kaksikko.

Nanna ja osa saaliista:

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

On metsäkauris ihana

...sen katse sielun vie. Niin ilman vaihtoehtoja käy lehtoon neidon tie. Vaan kaurista et tavoita, et sitä enää nää. Vain varjot puissa vaeltaa ja lehdet väräjää. Sä miksi minuun katsoitkaan kauriinsilmilläs... Näin laulaa Johanna Kurkela. Myös minut ovat kauriinsilmät lumonneet. Ne ovat todella kauniita eläimiä.

Viime talvena metsäkauriita ja valkohäntäpeuroja näkyi päivittäin ruokintapaikoilla. Tänä talvena on ollut hiljaisempaa. Toki kohtaamisia iltahämärissä on ollut useasti, mutta ei läheskään joka päivä. Alkutalven leuto sää piti kauriit metsissä ja vasta tämän vuoden puolella niitä on alkanut näkyä enemmän. Koska ruokintapaikkoja on siirretty eri paikkoihin, on niiden näkeminen senkin vuoksi vaikeampaa. Yhtään kuvaa en ole vielä saanut tänä vuonna. Tässä viime vuonna ottamani kuva metsäkauriista.

lauantai 25. helmikuuta 2012

Tintit talipalloilla

Olen ruokkinut lintuja talipalloilla  läpi talven. Innostuin kuvaamaan tipusia ruokailemassa.


Tässä vielä viime vuonna otettu kuva ikkunaan lentäneestä sinitiaisesta, joka syöksyi talipallolle vähän liian kovaa ja meni siitä "vähän" ohi. Onneksi kaveri selvisi pelkällä säihkähdyksellä ja pään jomotuksella törmäyksestä.

tiistai 14. helmikuuta 2012

Hyvää ystävänpäivää

Rakkaani M toi minulle ystävänpäivänä tulppaaneja ja Hubba Bubbaa :) Olipa ihanaa saada kukkia!

maanantai 13. helmikuuta 2012

Macaron leivokset

Kaupassa nämä ihanuudet maksavat hunajaa, joten sain kuningasidean kokeilla itse niiden tekoa. Googlettelin ja löysin erilaisia ohjeita, joista päädyin kokeilemaan macaroneja italialaiseen tapaan jauhot suussa nimisen blogin sivuilta löytämäni ohjeen mukaan. Ohje täältä. Ohje näytti kaikkea muuta kuin helpolta, joten värväsin ystäväni H:n mukaan leivontaoperaatioon.

Kaupassa käynnin jälkeen laitoimme H:n kanssa tuumasta toimeen ja noudatimme ohjetta parhaamme mukaan, mutta koska idea oli extempore luonteinen, emme ehtineet vanhennuttaa valkuaisia. Lisäksi sokeriliemen lämpötila jouduttiin arvaamaan, koska lämpömittaria ei ollut käytettävissä. Kaikki sujui oikeastaan hyvin viimeiseen vaiheeseen asti eli taikinoiden sekoitukseen saakka. Ei tosiaan ollut pelkoa siitä, että siitä olisi tullut liian notkeaa, vaan se oli tönkköä kuin mikä, vaikka kuinka sekoitettiin. Taikinasta oli vaikeaa saada pyöreitä keksejä ja siihen jäi huippuja, koska taikina oli niin tönkköä, ettei se levinnyt yhtään. No, uuniin vaan ja katsotaan mitä tapahtuu.

Ensimmäinen pelti.... ei hjuva,
toinen pelti.... parempi,
kolmas pelti.... jotain siltä väliltä.

Ensimmäisen pellin macaroneissa vika oli siinä, että uuni oli liian kuuma ja pelti liian korkealla. Kekseihin tuli liian tumma väri ja ne kuivuivat liikaa. Toisessa pellissä laskettiin lämpötilaa ja paistettiin uunin alatasolla, jolloin macaroneista tuli oikean värisiä ja rakenne oli hyvä, jotkut olivat jopa vähän jalallisia, jee! Harmittavasti osa halkesi, koska taikinaan oli jäänyt huippu tai taikinakökkö oli ollut liian paksu.
Kolmannessa pellissä olin kokeilun vuoksi tehnyt vähän paksumpia eli niissä kaikissa oli halkeama. Mutta muuten maku ja rakenne niissä oli yhtä hyvä kuin toisen pellin macaroneissa eli vain ulkonäkö epäonnistui.

Sitten askarreltiin vadelma-valkosuklaaganache -täyte, kermaruusu blogista mukaillen:
100g valkosuklaata
0,25 dl kermaa
0,25 dl vadelmasosetta
1 rkl flora culinesseä

1. Raasta valkosuklaa
2. Kiehauta kattilassa kerma, voi ja vadelmasose
3. Kaada joukkoon valkosuklaaraaste ja sekoita kunnes suklaa on sulanut.
4. Jäähdytä.
5. Vatkaa vaahdoksi

Vadelmasoseen valmistin viime kesänä poimimista vadelmista: sulatin, valutin ja sitten pienen siivilän läpi pusersin niin, että siemenet jäivät siivilään. Jos kokeilet tätä ohjetta, älä ihmettele, mikäli suklaan lisäämisen jälkeen massa muuttuu kummallisen väriseksi. Vadelma ja suklaa varmaan jotenkin reagoivat kemiallisesti, ainakin meillä siitä tuli ihan oudon väristä. Vatkatessa siitä kuitenkin tuli ihanan vaaleaa vaahtoa.

Sitten vaan täytettiin, halkeilleet versiot kelpasivat hyvin alapuoliksi. Pari laitoin pakkaseen, koska halusin tietää kestävätkö pakastusta. Oikein nättejä tuli ja hyvänmakusia ja vielä ekalla yrittämällä! Oltiin H:n kanssa henkisesti varauduttu epäonnistumiseen, koska olin lukenut kauhutarinoita macaronien epäonnistumisista eri blogeista. Mutta tällaisia siis saatiin aikaiseksi, kuva Hanna Pohjatalo:

lauantai 4. helmikuuta 2012

Pureva pakkanen

Noin viikon ajan ollaan jo hytisty yli 20 asteen pakkasissa. Sen lisäksi, että pakkanen puree nenään, vaikuttaa se myös ympäristöön. Pato on jäätynyt lähes kokonaan, vaikka vielä äsken vesi suihkusi suurella voimalla kalliota vasten. Nyt kallion päälle on jäätynyt puoli metriä paksu jääsieni.
Punamulta saa valkean vivahteen, kun padosta nouseva vesihöyry jäätyy talon seinään.

Ilman kosteus jäätyy jääkiteiksi niin lumen, jään kuin kasvien päälle. Yhtäkkiä lumi näyttää terävältä.

Innostuin vanhasta perinteestä ja päätin pitkästä aikaa kokeilla jäälyhtyjen tekoa. Kahdessa vuorokaudessa sain tehtyä viisi lyhtyä eikä ämpärikään hajonnut. Lyhdyt loistavat iltaisin kilpaa tähtien ja kuun kanssa. Kovalla pakkasella ei tarvita edes taskulamppua pimeällä iltalenkillä, kun yötaivas valaisee tiemme ja jättää meistä varjot pellon reunaan.
Pian pakkaset kuitenkin loppuvat. Vanhan kansan sanonta kuuluu: "Pyry pakkasen perässä." Lumisadetta ovatkin lupailleet tänne Länsi-Suomeen...