Aamumejäilyä

Suunnitelmat menivätkin uusiksi ja sunnuntai-illan mejäily vaihtuikin lauantaiaamun mejäilyyn. Muutoksia suunnitelmiin toi vielä lisäksi viime metreillä M, joka joutuikin lähtemään koululle, joten mentiin sitten Nannan kanssa kahdestaan jäljelle. No ei siinä mitään, aamulla oli vielä hämärää kahdeksan aikaan, kun lähdettiin ulos pakkaseen. Minulla oli vaikeuksia pysyä Nannan perässä, kun yritin sormet kohmeessa repiä samalla puihin kiinni jäätyneitä merkkejä pois :D Ensimmäistä kertaa harjoiteltiin voi-luokan omaista katkokulmaa, mikä meni hienosti, jollei ohjaajan häseltämistä lasketa mukaan: "Hei, tuolla on yks merkki, odotas vähän niin käyn hakemassa..." Jäljellä tehtiin yksi makuu oikeaan hirvien makuupaikkaan, se oli noin 3x3m myllätty alue, ei pahemmin tarvinnut itse potkia sammalta :D Senkin Nanna selvitti ja sorkka löytyi reilun 20 minuutin jäisessä suossa tarpomisen jälkeen. Nanna kantoi sorkan koko 3km matkan kotiin  ja esitteli sitä kaikille vastaantuleville ylpeänä häntä pystyssä. Kotipihassa otettiin sitten pari kuvaa saaliin kanssa :)

Kaason lahja

Askartelin kaikille kolmelle kaasolle lahjaksi puisen arkun, jonka sisään tuli kullekin kaasolle vähän erilaista sälää, esimerkiksi yhdelle ompelutarvikkeita.  Puisen arkun ostin sinellistä ja sitten maalasin sen valkoiseksi ja koristelin pitsillä, helmillä, silkkinauhalla ja ruusuilla.

Juhlapaikan koristelu

Juhlapaikalle päästiin koristelemaan edellisenä päivänä ja koristelu sujuikin joutuisasti, kun oli monta käsiparia apuna. Sisääntulokäytävälle aseteltiin lyhtyjä sekä itse tehtyjä ruusukoristeita, luonnonkukkia ja koivuja.

Juhlapaikan sisäänkäynti hääiltana näytti kauniilta ja kutsuvalta.

Juhlapaikan eteinen koristeltiin 9 kuvalla ja lupiineilla. 9 kuvaa olivat aikajana meidän yhteiseltä taipaleeltamme, yksi kuva jokaiselta vuodelta.

Koristeltu eteispöytä, jossa pöytä antoi vieraille esimakua salin koristeluista: vanhan ajan pitsiä, messinkisiä kynttilänjalkoja sekä vaaleanpunaista.

Pöytäkoristeet, morsiusparin pöytä

Pöydän koristeena oli tuikkuja, ruusunterälehtiä, morsiuskimppu ja lasissa kelluva karjalanneito.

Pöydän eteen kiinnitettiin vaaleanpunaista organzaa. Pöydän taakse koottiin puinen sermi, joka koristeltiin meidän pitsiverhoilla, itsetehdyillä silkkiruusuilla ja koristemuratilla. Myös valokuvausvartin kuvat otettiin sadesään vuoksi sisällä ja taustana käytettiin koristeltua sermiä. Kuva on loppuillasta, jolloin pöytää oli jo useaan otteeseen siirrelty ja koristeet vähän räjähtäneet ;)

Syystulva Satakunnassa

4.10-7.10 satoi rankasti Satakunnassa, jonka seurauksena veden pinta nousi monessa joessa yli äyräiden. Noormarkussa tilanne ei ole läheskään niin paha kuin pohjois-Satakunnassa, mutta vettä riittää meilläkin.

Heti lauantai aamuna 6.10 vesi oli korkeimmillaan. Normaalisti vene on kolmen metrin päässä kiinnitystolpasta, mut nyt vene kellui tolpan luona vedessä.

Tässäkö uimapaikka? Uimaportaista näkyy vain vilaus, vaikka yleensä pari ylintä porrasta on veden pinnan yläpuolella.

 Kaikki mahdolliset padon portit on nostettu ylös, mutta silti veden pinta hipoo siltaa.

Virtauskin on sen mukainen. Pieni saari keskellä jokea on täysin veden vallassa ja veden pinta on jo lähellä kävelysillan alapintaa.

Uuden vesivoimalaitoksen ja kalaportaiden rakentaminen koki ikävän takaiskun, kun vesi tulvi myös rakennuspaikalle.

Tilanne Noormarkunjoen alajuoksulla on tämä: maton pesu paikka ja urheilukeskuksen saunarakennus ovat molemmat veden saartamia.

Vesi on tulvinut myös pelloille. Näistä pelloista on onneksi vilja jo puitu, mutta kaikkia peltoja ei ehditty puida ennen rankkasateita ja niissä vilja taitaa olla jo menetetty.

Vieraskirja- ja lahjapöytä

Myös muut pöydät saivat koristeensa. Vieraskirjapöytä sekä lahjapöytä koristeltiin noudattaen samaa linjaa  kuin vieraiden pöytien koristelussa.

Vieraskirja oli meillä kuviosaksilla leikattuja paperinpaloja, joihin jokainen vieras sai kirjoittaa oman tervehdyksensä hääparille ja sujauttaa sen postilaatikkoon. Viestit yhdessä valokuvausvartissa otettujen kuvien kanssa muodostivat sitten varsinaisen vieraskirjan myöhemmin leikkaa-liimaa-askartele periaatteella. Kukaan ei ollut kirjoittanut vain omaa nimeään, kuten vieraskirjoissa yleensä, vaan kaikilla oli jokin runo tai tervehdys tms. Lappuja voin siis ehdottomasti suositella myös muille jos haluaa vierailtaan muistoksi muutakin kuin nimet :) Eräs pari oli kirjoittanut aivan ihanan mietelauseen, joka kuului näin: "Tunteet syvät on kauniilla parilla". Lapuista löytyi myös elämänohjeita, kiitoksia hyvistä juhlista sekä Eino Leinoa...

 

Lahjapöytä

Pöytäkoristeet, juhlapöydät

Pöydät olivat pitkiä 20 hengen pöytiä, joissa oli erilaisia yksinkertaisia kukka-asetelmia. Jokaisen pöydän päässä oli numero, kynttelikkö ja luonnonkukkia.

Pöydissä oli vuorotellen matalia ja korkeita kukka-asetelmia, joiden välissä oli tuikkukippo. Matala kukka-asetelma oli vedessä kelluva karjalanneito pitsiliinan päällä.

Korkea kukka-asetelma oli ruusu lasissa pienen pitsiliinan päällä.

Tältä näytti kokonaisuudessaan ruokapöytien koristelu.

Häissä myöhään illalla napattu somistuksen tunnelmakuva.

 

 

Pöytäkoristeet, harjoittelua

Kotona sommittelin muutamaan otteeseen pöydälle harjoituksen vuoksi miltä juhlapöytien kattaus tulisi näyttämään. Tässä yksi alkuvaiheen suunnittelun sommitteluista.

Itse tehty sulhasen viehe

Viehepohjat tilasin Ruusu ja rautalanka -nettikaupasta. Viehe tehtiin siten, että ruusu ja lehti kiinnitettiin kukkateipillä viehepohjaan, niin että lehti oli ruusun ja viehepohjan välissä. Ruusut olivat samoja kuin hääkimpussa.

Vieheitä ei harjoiteltu etukäteen, mutta niiden teko oli aika yksinkertaista. Teimme vieheet edellisenä iltana sulhaselle, bestmanille, appiukoille ja sulhaspojalle. Ruusut laitettiin yöksi veteen viileään ja vasta hääpäivän aamuna juuri ennen lähtöä katkaisimme niiden varret, jotta ne säilyisivät hyvänä mahdollisimman pitkään. Vieheet eivät olleet enää illalla kovin fressin näköisiä, mutta aamun kuvauksen, kirkon ja juhlien alun aikaan, jolloin eniten valokuviakin otettiin, ne olivat ihan kunnossa :)

Itse tehty hääkimppu

Hääkimppua varten tilasin 3 valkoista pionia kukkakaupasta. Ruusut olivat reilun kaupan ruusuja ja niitä tarvittiin kimppuun 15kpl. Vihreät haettiin metsästä: minisaniaisia ja kielon lehtiä. Koristeena oli kultalankaan pujotettuja valkoisia helmiä.

Aloitin kimpun teon asettelemalla pionit käteeni kolmion muotoon varret ristiin. Rautalankaa vähän ympärille. Sitten asettelin ruusut kahdessa erässä ensin pionien väliin ja sitten niiden ympärille työntäen varret aina ristiin. Aina välissä rautalankakierros, että kukkapuntti pysyi kädessä. Kun kukkia oli riittävästi vedettiin kunnolla rautalangalla kukat yhteen. Sitten vihreät kimppuun, ensin saniaiset ja sitten kielon lehdet ja lopuksi taas rautalankaa. Rautalanka piilotettiin kukkateipin avulla ja kukkateippiä kieritettiin kymmenisen senttiä alaspäin, jotta saatiin joka suuntaan sojottaville varsille suora yhtenäinen kimpun varsi. Sitten kangasliiman avulla kiinnitettiin silkkinauha kukkateipin päälle ja koristeltiin pujottamalla kimpun päälle helmilankaa. Vóila!

Kukkien säilytys: Hain vihreät häitä edeltävänä aamuna vesiämpärin kanssa metsästä ja kukat kaupoista. Ruusuja ja pioneita säilytin huoneenlämmössä, jotta ne aukeisivat kauniisti, luonnonvihreitä ulkona ämpärissä. Ruusuihin ja pioneihin leikkasin uudet imupinnat heti kaupasta haun jälkeen laitoin veteen kukkaravinnetta. Kimpun tein häitä edeltävän iltana, jonka jälkeen leikkasin kukkiin taas uudet imupinnat ja sitten kimppu laitettiin yöksi säilytykseen kellariin, missä oli viileää.

Kuva kimpusta myöhään hääpäivän illalla, hyvin oli kestänyt päivän ajan, yksi helminauhoista vain hävisi jo aamun valokuvauksessa. Osa vihreistä nyykähti, mikä johtui siitä, että niiden varret olivat lyhyempiä kuin leikkokukkien eivätkä yltäneet veteen asti.

Itse tehty hääkimppu, harjoittelua

Ennen häitä harjoittelin hääkimpun tekoa yhden kerran alennuksessa olleilla jo parhaat päivänsä nähneillä ruusuilla. Lähinnä harjoittelin kimpun sitomista, mikä onnistui ihan hyvin jo pelkällä kuminauhalla, vaikka itse hääkimpun sidoinkin rautalangalla ja kukkateipillä. Samalla kokeilin luonnosta kerättyjen vihreiden säilymistä ja ihan hyvin säilyivät yhtä kauan kuin ruusutkin. Lisäksi kokeilin lasiastiassa kelluvan ruusun säilymistä, vaikka loppuviimein häissä päädyttiinkiin kelluttamaan karjalanneitoja. :)