Joulutoivotus

Tahdomme toivottaa kaikille blogin lukijoille oikein lämmintä joulua! terveisin: L, M, N

Lempiruokaa

Palkitsin itseni lempiruuallani tenttikauden päätteeksi.
Kanacaesar -salaatti, vóila!

Resepti:

Romaine salaattia
Jäävuorisalaattia
Vihreää paprikaa
Hunajamarinoituja broilerifileesuikaleita
Leipäkrutonkeja
Caesar-kastiketta

Paista broitsut pannussa. Pese salaatit, kuivaa lingossa ja revi pienemmiksi. Lisää salaattiin paprikasilppu, krutongit ja kana. Raasta päälle parmesan juustoa ja laita makusi mukaan salaatinkastiketta. Lisäksi ruissämpylä ja lasi maitoa :)

Jouluna saa tonttuilla

"Jouluna saa tonttuilla, tonttuilla, tonttuilla,

jouluna saa tonttuilla pukin luvalla!

Tonttuna saa toilailla, toilailla, toilailla,

tonttuna saa toilailla muiden mukana!

Hei, työnnetään pää kumisaappaaseen!"

(Mukaillen Fröbelin palikoiden tonttuillaan kappaleesta)

Tapaksia maistelemassa

Itsenäisyyspäivän kunniaksi olimme tehneet pöytävarauksen ravintola Toreroon ja vietimme hyvän tovin herkkuruuan parissa. Söimme erilaisia tapaksia:

- manchegojuustolla kuorrutettua leipää
- valkosipulileipää
- parmesanleipää
- savupaprikakeittoa
- parmankinkkua ja cantaloupe-melonia
- karitsankyljystä ja aliolia
- lammaslihapullaa ja chorizomakkaraa,
- vihreää salaattia ja
- kanaa torero-kastikkeella.



Jälkiruuaksi kokeiltiin Crema catalanaa, espanjalaista paahtovanukasta. Ruuat oli herkullisia kaikki, mutta parhaimpana jäi mieleen karitsan kyljys. Karitsaa en ole itse ikinä laittanut, enkä edes osaisi tehdä niin hienoa glaseerattua pintaa kuin siinä oli, siksi arvostin sitä eniten. Tottakai parmankinkkukin oli ihanaa, mutta sitä meillä on joskus kotonakin, joten se ei tuntunut niin ihmeelliseltä. Myös kana torero-kastikkeella oli makoisaa, mutta tuntui jotenkin arkiselta, kun torero-kastiketta on hyvin usein myös ravintolan lounas annoksissa.

Tästä tapas-illasta sainkin idean omaan tapas-iltaan. Ajattelin koota iltaan tapakset vaikkapa suomalaiseen tapaan:

- coctail-piirakat ja munavoi
- polar näkkileipää ja creme bonjour savuporo tuorejuustoa
- graavilohta rieskan/ruisleivän päällä
- hirvenlihapullaa ja kylmäsavuporoa
- punajuurikeittoa

Nuo nyt tulivat ensimmäisinä mieleen, kun yritin miettiä espanjalaisille tapaksille suomalaisia vastineita, jotka olisi mahdollista valmistaa suht helposti ja nopeasti. Mitä muuta voisi tarjota?

Pikku Myy esittäytyy

Ostin itselleni Ginasta ihanan joulumekon, missä on pliseerattua kangasta. Nimesin sen Pikku Myy -mekoksi noiden kaulusten vuoksi. Mekko on palvellut jo hyvin firman pikkujouluissa, missä olikin huippuhauskaa sekä yhdellä ravintolareissulla. Oli pakko ottaa kuva, kun olin kerrankin tällingissä enkä ainaisessa tuulipuvussa :D Harmi, ettei kuvassa ollut vielä Pikku Myy -tyylille uskollista nutturaa, jonka vänkäsin päähäni bussissa. Onneksi pikkujouluja on vielä kahdet tulossa ja joulunakin ajattelin vielä muuntautua Pikku Myyksi, kun niin harvoin pääsee pukeutumaan hepeniin :)

Joulutunnelmaa

Pihavalot on, pikkukuusi on, kyntteliköt ikkunalla on, joulupalloja kaappien oven kahvoissa ja ikkunoiden säpeissä on, kynttilöitä on, ovikranssi on... Joulu: tervetuloa meille, olemme valmiita!

Yritin piristää pimeitä iltoja kaiken maailman koristeilla, mutta se jokin puuttui, valon tuoja, lumi. Ja yks kaks, lunta tuli! Toivottavasti se ei sula enää ennen kevättä pois. Lunta ovat selvästi kaivanneet muutkin, kun töissäkin kaikki hihkuivat loosseissaan, kun isoja hiutaleita alkoi leijailla taivaalla.

Pihalle tulvinut joki jäätyi kuurankukkasiksi nurmikolle.

Jouluaskartelua

Joulukortit on tehty ja kuoritettu ja postimerkkejä vaille valmiit lähtemään. Joulukorteissa menin tänä vuonna helpon, mutta en tosiaan halvimman kautta. Hintaa korteille tuli monin verroin enemmän valmiiksi ostettuihin verrattuna, mutta askartelu on niin mukavaa, että siihen kannattaa satsata. Lisäksi sain näistä korteista jo hyvän ja edullisen idean ensi vuoden kortteihin: valmiina ostetut koristeet voi ensi vuoden kortteihin leikata tänä vuonna saapuvista valmisjoulukorteista :)

Tarvikkeet kortteihin:
- sinisiä, valkoisia, punaisia ja vihreitä kartonkeja korttipohjiksi
- pohjiin sopivia kohokuvio/kimallepapereita värin ja teeman aikaansaamikseksi
- koristeet, jotka kiinnitettiin kohotarroilla.
Lisäksi tarvittiin kulta ja hopeatusseja sekä kaksipuoleista teippiä kiinnitykseen. Käytin korteissa myös aiemmista jouluaskarteluista ylijääneitä materiaaleja.


Kortin teon perusohje: Valitse korttipohjaan sopiva koristepaperi, leikkaa se haluamaasi muotoon ja liimaa kiinni kaksipuoleisella teipillä. Lisää kortin pääkoriste eli kuva kiinnittämällä kohotarrat kuvan kulmiin tai muutamaan kohtaan. Koristele halutessasi kultatarroilla tai erivärisistä papereista tehdyillä suikaleilla ja kirjoita korttiin joulutervehdys. Helppoa ja kaunista!

Esimerkkejä punaisista korteista

Esimerkkejä sinisistä korteista

Esimerkkejä vihreistä korteista

Esimerkkejä valkoisista korteista

Vinkkejä:
Kaksipuoleiseen teippiin kannattaa satsata, vaikka se onkin kallista, koska sen kanssa liimaaminen on tosi siistiä ja nopeaa hommaa.
Askartele yhdessä rakkaan ihmisen kanssa niin korttien teko on vieläkin mukavampaa ja jättää mukavat muistot, kuten minulle kävi:)
Lähetä/anna kortit hyvissä ajoin, ensimmäistä korttia ihastellaan keittiön pöydällä koko joulukuu, kun taas aaton aattona tullutta 10 muun kortin kanssa yhtäaikaa tullutta korttia ei muista kukaan.

Joulukalenteri

Kuulinpa sattumalta M:n ja Nannan keskustelun toisessa huoneessa:

M: Nanna, onks sulla joulukalenteri?
Nanna: *Röhisee*
M: Ai jaa, ei mullakaa... Nanna, muistaksää ku viime vuonna meillä oli joulukalenterit?
Nanna: *Röhisee*
M: Ei meille taida tänä vuonna tulla kalentereita, kun nyt on joulukuukin jo alkanut... :(
Nanna: *Röhisee*

Illalla suuntasin kauppaan ja ostin M:lle irttareita ja Nannalle kuivattuja kanansydämiä ja täytin heille kummallekin omat joulukalenterit. Joulukalenteriin kuuluu herkkujen lisäksi myös laulu jokaiselle päivälle. Ensin he hoilottivat Hoosiannaa ja kävivät sen jälkeen kakkosluukun kimppuun. Kyllä oli tyytyväistä porukkaa ja riemu sen kuin yltyi, kun he tajusivat, että saavat kaksi luukkua samana päivänä, nimittäin eilisen ykkösluukun tämän päiväisen lisäksi. Hyvää kannatti odottaa :D

Nanna avaa omaa luukkuaan:

Uusi auto!

Marraskuun alussa ostimme uuden auton ja heitimme haikeat hyvästit meitä 6 vuotta palvelleelle pirssillemme. Joku sai siitä itselleen kyllä hyvän auton! Kertaakaan ei tämä auto jättänyt tielle ja toimi muutenkin kuin unelma :)

BMW 320i v.1991

Pieni automme sai kuitenkin väistyä isomman tieltä ja tämä uusi auto onkin sitten uhkean muhkea. Nyt on Nannalla oma takaluukku ja pyllyn lämmittimetkin löytyy! Bemmille tapahtui siis 11 vuoden nuorennusleikkaus ja koko vähän suureni. Kyllä nyt kelpaa ajella:)

BMW 520d v.2002

Miesten haku

Saatiinpa kerrankin kaikki ukot mukaan nometreeneihin. Heistä tuli koiranohjaajia ja me naiset seistiin pellolla viskomassa variksia. Pojilla ote ohjaamiseen oli rennon löysähkö ja koiratkin tajusi jutun juonen aika nopeesti. Osa kokeilikin vähän kepillä jäätä velmuilemalla :) Vaikka koirilla taisi olla ihan eri käskytkin kuin normaalisti, niin hyvin homma toimi silti ja riistat saatiin talteen, niin markkeerauksissa, ohjauksissa kuin haussakin. Sitä huomaa, että on itse välillä hirmu tosikko näissä noutohommissa, vaikka pitäisi ottaa rennommin eikä aina nipottaa. Mitä tästä opimme? Näyttää siltä, että koiramme ovat niin hyvin koulutettuja, että ne noutavat kuitenkin, vaikka lähetysasento ei olisikaan täydellinen ja höpöttäisit käskyt vaikka venäjäksi! Turha siis pingottaa :)

Poikien walk-up rivi markkeerausta odotellessa

Valmiina kakkosmarkkeeraukseen

Nanna luovuttaa fasaania, minulla taisi olla peukalo linssin päällä :O

Muista aina, liikenteessä..

Kun meidän Nanna kavereineen käy lenkillä, on kaikilla keltaiset heijastinliivit päällä. Viime viikolla Johannan pojat Roki ja Rölli olivat Nannan seurana, silloin olikin pakkasta ja aika liukasta. Koirat säilyivät ihanan puhtaina lenkillä. Valokuvan ottamisen jälkeen alkoi kauhea paini pihalla ja leikin tiimellyksessä pojat tekivät Nannasta hodarin ja heti kun päästiin sisään, niin laatta lensi kaaressa matolle. Nanna kiittää poikia siis oikein mukavasta seurasta ;)

Tällä viikolla Nannan lenkkikavereina olivat Dumle ja Remu ja sattuikin sitten oikea koiranilma. Kaveruksia ei oikein innostanut leikki lenkin jälkeen, liekö koirillekin riittävä annos koiranilmaa tunnin lenkki sateessa ja tuulessa.

Mutta kyllä on kaikilla hienot heijastinliivit! Nannan pinkki heijastinliivi on hukassa, täytyisi kyllä löytää se, että erottuisi kunnolla pojista :)

Ensi lumi

Ensi lumi satoi viime yönä. Ei sitä paljon tullut, mutta heti oli paljon valoisampaa. Harmi, että se iltaan mennessä oli jo sulanut pois.. Aamulla joen reunoilla oli pientä jääriitettä.

Jättikurpitsa

Pihaa on valmisteltu talven tuloon jo muutamana viikonloppuna. Kukkaruukut tyhjennettiin ja siivottiin kuistin alle, terassituolien pehmusteet, kuistin matto ja venetarvikkeet vietiin varastoon, mansikan rönsyt kerättiin nippuihin ja istutettiin omilleen sekä käännettiin kasvimaa. Kasvimaalla oli jättikurpitsa! Se oli loppukesästä asti saanut kasvaa siellä rauhassa ja nyt se oli valtava. Kuvassa jättikurpitsa kenkäni kanssa.

Jättikurpitsoja kasvoi jo aiemmin kesällä, silloin askartelimme niistä kurpitsalyhtyjä. Tästä isoimmasta ei lyhtyä saanut, koska se oli jo alkanut mädäntyä toisesta päästä.

Hyppy, hyppy, putkeen!

Viimeksi alkeiskurssin käynnin jälkeen lopputulos oli, ettei agility ollut meidän laji, mutta uskaltauduttiin Hannan, Dumlen, Deron ja Dacon mukaan kokeilemaan parin vuoden tauon jälkeen uudestaan tätä lajia. Hannalta saatiin hyviä vinkkejä, sillä he ovat Dumlen kanssa jo kisanneetkin agilityssa. Lue täältä lisää Dumlen agilityharrastuksesta. Nannakin on ainakin toistaiseksi ollut agilitysta innoissaan.

Alkeiskurssilla oli tosi matalat esteet ja nyt pistin Nannan tarkemmin ajattelematta kylmilteen hyppimään heti korkeita aitoja. Nannalle ei tosiaan ollut niissä mitään vaikeuksia, tilaa neidin vatsan ja aidan väliin jäi hypyn aikana varmaan puoli metriä. Eli hyppyesteet sujuivat erinomaisesti eikä aitoja putoillut.

Myös putket ja pussit sujuivat aika hyvin. Nanna tosin näytti, että osasi yhä juosta myös putken päällä, kuten alkeiskurssilla pari vuotta sitten jo totesimme. Kuvassa kuitenkin putken mallisuoritus, joka sujui niin nopeasti, että Nannan suupieletkin tuntuivat jäävän taakse vastatuulessa.

Kontaktiesteet puomi ja A-este menivät muuten ihan ok, paitsi että aluksi oli Nannalla (ja ohjaajalla) oli vaikeuksia muistaa, että lopussa pitäisi saada tassut osumaan punaiselle alueelle vähän hidastamalla vauhtia. Tämä muistui kuitenkin mieleen treenien edetessä. Nanna A-esteen huipulla.

Keinu ja kepit olivat Nannan kompastuskivet ennen ja mihinkäs ne olisivat siitä muuttuneet parin vuoden meditoinnilla ilman käytännön harjoittelua. Tosin saatoin huomata keppien harjoittelussa ja parin treenikerran aikana pientä kehitystä. Keinussa sen sijaan kehitystä voi sanoa tapahtuneen yksi askel eteen ja kaksi taakse. Se on yhä Nannan mielestä pelottava kapistus. Harjoittelu oli niin kivaa, että yritämme päästä kokeilemaan vielä tätä lajia lisää, josko se keinu ja kepit siitä kehittyisivät. Nanna saa mokistaan kyllä paljon anteeksi, sillä ohjaajan ohjeet ovat ontuvia eikä niihin ei ole välttämättä parannustakaan saatavissa, se vaatisi jo liian paljon harjoittelua:D

Nanna mejäilee

Sumuinen ja harmaa syyslauantai. Tulee soitto. Peura on haavoittunut metsästystilanteessa ja päässyt karkuun metsästäjiltä. Nannan on aika astua kehiin. Nanna on valmis toimintaan.

Tällaisen tarinan kerroin Nannalle, kun lähdimme iltapäivällä ajamaan aamulla Hannan kanssa vetämiämme verijälkiä. Nanna veti syvään henkeä heti autosta päästyään ja tiesi tasan tarkkaan mitä oltiin tekemässä. Mars matkaan!

Kauheata höökää mentiin jäljen alkuun, jälki löytyi helposti ja lähdettiin seuraamaan sitä. Läpi soiden ja risukkojen, yli ojien ja hakkuualueiden ja vaikka välillä meinasi tulla hukka niin lopulta päästiin niityn yli kaadolle.

Peura oli kuollut. Nanna oli hirmuisen ylpeä löytämästään sorkasta. Täytyy harjoitella lisää jälkitarkkuutta, niin ehkäpä mejäkokeet odottavat ensi kesänä.

Parane pian!

Jalka on tähystetty ja reiät on kursittu kokoon. Yönkin joutui viettämään sairaalassa, mutta onneksi lohdutukseksi sai herkkuja ja kukkia sekä tietysti parane pian-kortin:) Kivun lievitystä saa kylmästä, siihen kelpaa Nannan hirven luu, pakasteranskikset tai kuvassa kylmän virkaa täyttävä kylmäkalle:D

Nämä gerberat ovat todella kauniin värisiä, tällaisia saattaisin haluta ensi kesän tapahtumiinkin:)

Kanervia kuistille

M kuskasi kaupasta rakkaalleen pari marjapuuron väristä kanervaa, jotka nätisti piristävät kuistin ilmettä ja sointuvat hienosti valkoiseen kuistiin:)

Unelmien poikamiestyttö

Treffit oli sovittu edellisellä viikolla siten, että poikaystäväkandidaatit antoivat vastauksensa treffikutsuun ulvomalla pihamaallaan kuono kohti meidän pihaamme. Kolmesta poikaystävä kandidaatista kaksi valittiin treenitreffeille ja yksi pääsi treenien jälkeen viettämään laatuaikaa unelmien poikamiestyttömme kanssa. Remulla oli kunnia tulla valituksi Nannan mielitietyksi tällä kertaa. Tästä klikkaamalla pääset tutustumaan Remuun. Kyyhkyläisten treffiohjelmaan kuului Karvanaama-elokuvan katsomista ja tietenkin parasta koiranliikuntaa eli painia:) Nanna olikin illalla sitten ihan poikki.

Halloween hämppikset

Aamun sarastaessa metsästä paljastui valtavia hämähäkkejä ja seittejä.. Pelottavaa on se, että nämä samat kahdeksanjalkaiset otukset ovat metsässä silloinkin, kun aurinko ei seittejä valaise. Se tunne, kun saat metsässä kävellesäsi seitin naamaasi, tuntuu näiden kuvien jälkeen entistä iljettävämmältä.

Muistoja loppukesän mökkireissulta

Taisi olla elokuun puolta, kun käytiin Lokalahden mökillä viettämässä mukava viikonloppu. Kauniina lauantai päivänä tehtiin veneretki tuntemattomiin saariin, missä nähtiin hienoja maisemia ja eläimiä. Paljon muuttolintuja oli siihen aikaan liikenteessä ja nähtiin isoja hanhi- ja sorsaparvia. Vaikka kaksihaaraisen kielen omaavia kavereita tuli vastaan useampikin, Nanna onneksi säästyi käärmeen puremilta. Jännitystä ei puuttunut senkään reissusta, kun se löysi kotka pusikosta ja pelotti sen liikkeelle ja taisi se käydä peurajahdissakin välillä, kun oli tovin aikaa erossa porukasta...

Matkalla...

Saareen päästyämme Nannan nokka osoitti kohti pusikkoa...

Sinne siis, sieltä voi löytyä vaikka mitä..!

Kuten vaikka käärme..! Näitä nähtiin kolme, tämä veijari oli niistä pienin.

Kiipesimme saaren korkeimmalle kohdalle

Kukkulankuningatar kallioiden vaahtosuu eli Amore

Ja laskeuduttiin alas laaksoon. Rannasta löytyi pieni korsu..

Saaressa oli myös jonkinlainen kivistä tehty passipaikka ja merimerkki.

Evästauolla

Rannassa oli sadoittain meduusoja

Tietenkin myös Nanna lutrasi samoissa vesissä, ei paljon näyttänyt meduusat haittavan...

Pirunpelto löytyi toisesta saaresta

Illalla Nanna ja Nalle vetivät lonkkaa. Nanna keräsi voimia aamua varten...

Viideltä ylös ja sorsia kyttäämään...

Siinäpä se viikonloppu meni ja sitten oli aika lähteä takaisin kotiin.