Luuvarkaita!

Nanna oli saanut hirviporukalta lahjaksi ison monta kiloa painavan lihaisan hirven luun. Ylpeänä se kanniskeli sitä ympäriinsä ja ahnaudella aina iltapimeään asti se sitä ulkona järsi. Illalla, kun käskin Nannan sisälle se jäi ulko-oven eteen ruikuttamaan, että tahtoo luun luo. Kerroin, että vasta aamulla valoisaan aikaan jatkuu seuraavan kerran luuhommat. Sitten se paineli mököttämään omaan petiinsä.

Aamulla Nanna rynni ovelle ja ajattelin, että no menkööt nyt sitten syömään luutaan ulos ja avasin oven. Nanna roikaisi portaat yhdellä loikalla alas ja kurvasi pihaan koppinsa eteen mihin luu oli jäänyt ja....

Piha oli tyhjä! Ei luuta missään! Nanna alkoi nuuskimaan paikkoja ja katsoin kummissani ikkunasta, mitä siellä oikein tapahtuu..

Sitten Nanna sai käryn nenäänsä ja alkoi tuijottaa kohti pihan reunalla olevaa niittyä..

Jäljet johtivat suoraan sinne! Joku oli varastanut luun yöllä, sen täytyi olla kettu! Tässä vaiheessa tajusin itsekin, että luu ei ole pihassa, koska Nanna jäljesti kuono kiinni maassa pihasta pois päin. Sain huudettua sen takaisin sisään, mutta kyllä sieltä tuli loukkaantunut koira. Nanna tuijotti minua ja paineli taas petiinsä murjottamaan. Aivan kuin se olisi sanonut minulle, että jos olisit antanut minun jäädä eilen ulos syömään luuta ja vartioimaan sitä, kettu ei olisi saanut sitä itselleen. Onneksi siankorvalla saatiin jonkinnäköistä lohdutusta aikaan:) Ja ketulla kävi kyllä munkki, kun sai itselleen niin ison saaliin:D